Kehotietoisuus on keskeinen käsite tarkasteltaessa kehon, mielen ja meissä virtaavan energian yhteyttä. Kehotietoisuudella tarkoitetaan kykyä aistia, mitä omassa kehossa tapahtuu. Kaikki mielen tapahtumat, kuten ajatukset, tunteet ja toiminta, voidaan palauttaa kehoon. Se, mitä tapahtuu mielessä, koetaan kehossa ja se, mitä koetaan kehossa, heijastuu mieleemme. Parhaimmillaan kehon ja mielen välinen yhteys on vuorovaikutteinen ja vastavuoroinen.
Kehotietoisuus kehittyy normaalisti vähitellen, kasvaessamme ja kypsyessämme. Mutta, jos kadotamme yhteyden kehoomme, emme ole kokonaisia ja menetämme tärkeän osan itsestämme. Yhteyden kadotessa emme esimerkiksi enää huomaa uupumuksen, stressin ja ylirasituksen viestejä, joita keho viestii meille.
Kehotietoisuudella tarkoitetaan sisäistä tunnetta kehostamme. On tärkeää tiedostaa kaikki kehomme osat, missä ne sijaitsevat, miltä ne tuntuvat ja mitä ne tekevät. Kehotietoisuus on myös yksi osa tietoisuustaitoja. Kehon fyysisten tuntemusten lisäksi meillä on kyky aistia tunnetason viestejä sekä sitä, miten olemme kehollamme vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Ymmärtääkseen kehoaan siitä täytyy olla tietoinen.
Suhde omaan kehoon on myös keskeinen osa seksuaalisuutta.
Mitä paremmin tunnemme kehomme ja miten hyväksi koemme olon omassa kehossa, sitä lempeämpi ja arvostavampi suhtautuminen meillä on itseemme. Oman seksuaalisuuden kokeminen on yhtä lailla yksilöllistä ja saamme ilmentää ja toteuttaa sitä omalla tavallamme. Osalla ihmisistä se on näkyvämpää, osalle yksityisempää, yhtä oikeita ja hyviä kun keho ja mieli voivat hyvin. Kehonkuva on osa kehosuhdetta ja tarkoittaa käsitystä omasta kehosta. Kehonkuva pitää sisällään havainnot, tunteet, tuntemukset, uskomukset ja asenteet, joita ihminen liittää kehoonsa.
Ensimmäisellä kurssiviikolla opimme lisää sitä, miten voisimme kuunnella kehoamme paremmin. On yllättävää kuinka paljon keho kertoo, kun sitä opettelee havainnoimaan ja sallii kaikkien tunteiden, tuntemusten, liikkeiden ja liikeimpulssien, sekä aistimusten tulla tietoisuuteen. Ei kannata huolestua, jos vaikuttaa vielä siltä, ettet kuule kehossasi mitään. Toisille on helpompaa, toisille vaikeampaa, asettua havainnoimaan itseään, mutta yleisesti voidaan sanoa, että kehon viestien kuunteleminen vaatii harjoittelua ja toistoja.
Yksinkertaisimmillaan kehotietoisuuden harjoittaminen on sitä, että vie huomion kehon sisäpuolelle ja oppii tulemaan tietoisemmaksi sieltä löytyvistä aistimuksista. Kehotietoisuuden harjoittaminen ei ole ponnistelua tai yrittämistä. Jos yritämme suorittaa asioita, saatamme tahtomattamme lisätä kehon jännittyneisyyttä ja kadottaa yhteyttä kehon kuunteluun. Tavoitteena on harjoitella pysähtymistä ja sallimista ja auttaa kehoa ja mieltä palautumaan ja latautumaan. Parhaimmillaan harjoitukset voivat antaa sinulle kaivatun lepotauon arjen keskelle.
Kun kehotietoisuutta on harjoittanut jonkin aikaa, voi sitä alkaa hyödyntää erilaisissa arjen tilanteissa – myös niissä vaikeissa. Kun huomaat esimerkiksi, että olosi alkaa muuttua tukalaksi kesken keskustelun, voit havainnoida kehosi reaktioita sallivasti ja lempeästi. Näin et jätä itseäsi tunteiden vietäväksi vaan olet läsnä itsessäsi aistimassa näitä tunteita.
Kehotietoisuuden harjoittaminen vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa. Sen tuoma muutos elämään on kuitenkin vaivan arvoinen. Parhaimmillaan luottamus omaan itseesi ja muihin ihmisiin kasvaa. Perusturvallisuuden tunne lisääntyy ja uskallat mennä haastaviinkin tilanteisiin tietäen, että vaikeissakaan tilanteissa et kadota itseäsi.
Kehollisten tuntemusten tarkastelu on näin ollen myös osa tietoisuustaitoja. Tietoisuustaitoihin sisältyy ajatusten, tunteiden ja kehon reaktioiden tiedostamista ”tässä hetkessä”, sellaisina kuin ne ovat, kuitenkaan tuomitsematta tai takertumatta niihin. Tietoisuustaitoja harjoitellessa kehollisten kokemusten havainnointi voikin olla helpompi askel itsetuntemuksen kasvattamiseen verrattuna esimerkiksi “kuka minä oikeastaan olen”- tyyppiseen pohdiskeluun.
Tässä muutamia esimerkkejä siitä, mitä kaikkea voimme havainnoida omasta kehostamme:
Kehon osien havainnointi: osa-osalta, varpaista päälakeen. Molemmat puolet yhtä aikaa tai erikseen, sen mukaan mikä kulloisellakin hetkellä sopivalta tuntuu.
Aistimusten havainnointi: tuntuuko kipua, liikettä, liikkeen tarvetta, jännitystä? Tuntuuko joku kohta kehossa erityisen miellyttävältä, epämiellyttävältä?
Kasvojen havainnointi: kannatko jotakin ilmettä? Pyrkiikö jokin ilme kasvoillesi, pidätteletkö sitä? Onko silmien ja suun ympäristössä kireyttä? Ovatko leukaperät jännittyneet?
Kehon kannattelun havainnointi: mistä kohdin olet kosketuksissa alustaan? Ovatko kehon rakennuspalikat päällekkäin? Onko painopiste enemmän ylä- vai alakehossa, edessä, takana sivulla?
Autonomisen hermoston vaikutusten havainnointi: sydämen syke, hengitys? Käsien kylmyys, kosteus/lämpimyys, kuivuus? Suoliston toiminta? Lihaksiston jänteys /rentous?
Liikeimpulssien ja mielikuvien havainnointi: haluaisitko muuttaa omaa asentoa, ilmettä? Pyrkiikö mieleen ajatuksia, mielikuvia? Onko muita impulsseja? Miltä tuntuu, jos pidättelet niitä? Mihin ne saattavat liittyä?
Tunteiden ja mielen havainnointia: löydätkö tunnereaktioita ja niihin liittyviä kehollisia tuntemuksia? Miten ne kehittyvät, kun havainnoit niitä? Liittyykö niihin ajatuksia tai mielikuvia?
Lukuvinkkejä
Lounela (2022) Keho ja Mieli – Johdatus psykofyysiseen psykoterapiaan.
Aalto, Jutta (2019) Anatomia ja Kehotietoisuus.
Kortelainen, Ilmari (2014) Kehotietoisuus psykososiaalisesta näkökulmasta. Teoksessa Mindfulness ja tieteet. Tietoisuustaidot ja kehotietoisuus monitieteisen tutkimuksen kohteena.
Herrala, Helinä, Kahrola, Tytti & Sandström, Marita (2011) Psykofyysinen ihminen.
Viikon harjoitukset:
Harjoitus 1
Istu jalat tukevasti lattialla ja sulje hetkeksi silmäsi. Kädet voivat levätä sylissä.
Aloita kuuntelemalla tuntemuksia kasvoilla, hellitä lihasjännityksiä otsalta, silmien ympäriltä, poskilta ja leuoista.
Jokaisella uloshengityksellä voit hellittää uudelleen. Jatka samaa hellittämistä rintakehän yläosan alueella ja anna vähitellen koko vartalon etupuolen rauhoittua. Ei tarvitse tehdä tai osata mitään, olla vain.
Pane merkille erilaisia kehon aistimuksia ja tuntemuksia, ja anna niiden vain olla. Jos mieli alkaa hätääntyä jostain tuntemuksesta tai ajatuksesta, voit rauhoittaa itseäsi sanomalla mielessä ”ei ole mitään hätää”.
Kuuntele hetki hengityksen rytmiä tai painon tunnetta jalkapohjien päällä. Pienen hetken jälkeen voi liikutella sormia ja varpaita, kiskotella ja haukotella.
Näin voit vähitellen oppia kuulostelemaan omia olotiloja ja tuntemuksia: kuin pysähtyisit sen äärelle, mitä itselle oikeastaan kuuluu
Harjoitus 2
Suuntaa hetkeksi huomio kehoon tilanteessa, jossa olet. Anna huomiosi tarkentua alueille, joilla havaitset tuntemuksia. Vaihtoehtoisesti voit antaa havainnoinnin aallon edetä läpi koko kehon varpaista päälaelle ja antaa huomiosi pysähtyä hetkeksi alueille, joissa tunnistat tuntemuksia kehossasi. Millainen kehosi säätila on juuri nyt? Mitä havaintosi kertovat?
Tuo huomiosi takaisin tilanteeseen, jossa olet. Voit edelleen kuitenkin säilyttää avoimen yhteyden kehosi tuntemuksiin. Voit olla tietoinen siitä, miten saamasi uusi tieto kehosi tuntemuksista voi vaikuttaa toimintaasi tilanteessa. Voit näin tietoisesti valita tapasi toimia ja ohjata itsesi kohti onnistumista.
Harjoitus 3
Asetu kapeaan haara-asentoon seisomaan, jossa tunnet jalkojesi olevan tukevasti maata vasten. Voit etsiä tukevaa asentoa myös pienen keinuttelun avulla. Keinu hieman edestakaisin ja puolelta toiselle, kunnes löydät kehosi keskikohdan.
Pyöräytä olkapäitäsi taakse ja avaa rintakehäsi niin, että tunnet hengityksen virtaavan.
Laske kehosi paino jalkoihisi ja paina ne maata vasten. Yritä olla jännittämättä kehoasi tai nostamatta olkapäitäsi.
Lähde keinuttamaan ylävartaloasi kuin olisit puu tuulessa. Jalkasi pysyvät kuitenkin koko ajan paikallaan ja tukevasti maassa. Sinä olet tukeva puu, jolla on vahvat juuret. Pidä huomiosi jaloissasi ja siinä, että jalkapohjasi pysyvät koko ajan kokonaan kiinni lattiassa. Voit keinutella ylävartaloasi suuntaan ja toiseen sekä ympäri jalat maassa. Vaikka millainen myrsky tulisi, nämä juuret eivät irtoa eikä puu kaadu. Olet maadoittanut jalkasi maahan.
Harjoitus 4
Tavoitteena on visualisoida oman kehon rajat piirtämällä kuva omasta kehosta tai käyttämällä alla olevaa kuvaa. Kuva auttaa pohtimaan omaa kehonkuvaa. Eri värien käyttö voi auttaa hahmottamaan ja jäsentämään omia ajatuksia. Kuva voi toimia muistutuksena tilanteessa, jossa omat rajat pitää asettaa. Alla olevat kysymykset koskevat intiimiä tai seksuaalista läheisyyttä.
Voit pohtia…
Mistä kohdista sinua saa koskettaa, mistä koskettaminen tuntuu hyvältä?
Mistä kohdista et halua tulla kosketetuksi?
Onko jokin alue neutraali tai et tiedä miltä koskettaminen tuntuu?
Kuka sinua saa/saisi tai ei saa/saisi koskettaa näistä paikoista?
Millaisella kosketuksella eri kohdista saisi koskettaa, esimerkiksi hellästi tai rohkeasti?
Voisiko kosketusta pehmentää tai voimistaa apuvälinein (esim. höyhen, nystyräpallo, kylmä/kuuma, maalisuti, hiusharja)? Keksitkö itse lisää apuvälineitä?
Saako joistain kohdista koskettaa, mutta vain tietyllä kosketuksella?
Miten mielialasi vaikuttaa siihen, millaista kosketusta kaipaat?
Miten voisit osoittaa toiselle, millaista kosketusta kaipaat sillä hetkellä?